Suomeen on kauan kaivattu pitkäjänteisyyttä liikennejärjestelmän kehittämiseen. Sitä saatiin, kun ensimmäinen koko maan kattava 12-vuotinen liikennejärjestelmäsuunnitelma valmistui viime vuonna.
Mutta hyväkin suunnitelma on vain juuri niin hyvä kuin sen toteutus.
Suomen valtion talous on ymmärrettävästikin koronapandemian ja Ukrainan sodan seurausten vuoksi pahasti pakkasella. Samaan aikaan poikkeusajat ovat osoittaneet, kuinka laajasti yhteiskunta on riippuvainen toimivista kuljetuksista ja logistiikasta. Haasteet ja kustannusnousut logistiikassa heijastuvat nopeasti koko yhteiskuntaan. Tämä on näkynyt mm. toimitusvaikeuksina ja toimitusaikojen venymisenä, kun logistiikkaketjut eivät olekaan toimineet entiseen malliin.
Hallitus on kevään kehysriihessä sopinut julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2023-2026. Vaikka taloustilanne on poikkeuksellinen ja tulevaisuuden näkymäkin kovin utuinen, on infrasta tinkiminen silti lyhytnäköistä politiikkaa, joka kostautuu myöhemmin.
Saavutettavuus on sekä ihmisten että yritysten sijoittumispaikkapäätöksissä hyvin usein ensimmäisenä kriteerinä. Saavutettavuus on myös pitkänaikavälin Liikenne 12 -suunnitelman yksi keskeisistä tavoitteista. Se tarkoittaa moninaisia asioita, mutta ennen kaikkea se tarkoittaa toimivaa liikennejärjestelmää, joka vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin. Kuljettamisen, liikkumisen ja koko liikennejärjestelmän perustana on tarpeisiin vastaava liikenneinfra.
Väyläviraston laskelmien mukaan, jotta päällystetty tieverkko säilyisi nykykuntoisena, tulisi vuosittain päällystää vähintään 4000 km. Jotta tiestöllä olevaa mittavaa korjausvelkaa vähennettäisiin, tulisi päällystää enemmän. Tämän kesän päällystysmäärän Väylävirasto on arvioinut jäävän 2300 kilometriin.
Tiestön korjausvelan kasvu on pysäytettävä ja käännettävä laskuun. Se on investointi tulevaisuuteen, ei kuluerä, josta leikkaamalla syntyisi säästöjä.
Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta käsitteli edellä mainittua tulevien vuosien julkisen talouden suunnitelmaa toukokuun alussa. Valiokuntakäsittelyn yhteenvedossa on nostettu esille samaa huolta, jota SKAL korosti omassa näkemyksessään.
Valiokunta arvioi, että ”vuoden 2023 päällystysohjelmasta tulee ennätyksellisen lyhyt ja myös siltojen korjauksia joudutaan vähentämään”. Nämä ovat asioita, joita siirtämällä välttämättömät kustannukset vain kasvavat rajusti. Sillan oikea-aikaiseen korjaamiseen verrattuna sen uusiminen kokonaan voi maksaa myöhemmin jopa kolminkertaisesti. Sama logiikka koskee montaa muutakin tienpidon osa-aluetta. Jokainen tietää, että vuotava katto kannattaa korjata ripeästi eikä homehduttaa koko taloa ja mieluusti vuodon syntyminen estää oikea-aikaisella ylläpidolla kokonaan.
Valiokunnan lausunnossa todetaan, että ”Korjausvelan kasvun pysäyttäminen ja vähentäminen ei saadun selvityksen mukaan kuitenkaan ole mahdollista kehyspäätöksen mukaisella rahoitustasolla.”
Rahoituksen väheneminen yhdistettynä kustannuskehitykseen on raju yhdistelmä. ”Tilastokeskuksen mukaan maarakennusalan kustannukset nousivat 11,3 prosenttia vuoden 2021 maaliskuusta vuoden 2022 maaliskuuhun”.
Liikenne- ja viestintävaliokunta on selkeästi todennut, että ”nykyinen kehystaso ei mahdollista Liikenne 12 suunnitelmassa ja Fossiilisen liikenteen tiekartassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Karsinta kohdistuu Liikenne 12 -suunnitelman mukaisiin teemoihin; tieverkolla elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin, liikenneturvallisuuteen sekä kävelyä ja pyöräilyä edistäviin kohteisiin ja rataverkolla muun muassa tasoristeysturvallisuuteen. Korjausten osalta tieverkon vähennykset kohdistuvat erityisesti päällystetylle tieverkolle.”
Tämä ei ole pitkäjänteistä politiikkaa, eikä pidemmän päälle Suomen edun mukaista.
Liikenne12 -suunnitelma on laadittu ja siihen sitouduttu parlamentaarisessa valmistelussa luomaan ennustettavuutta ja pitkäjänteisyyttä Suomen liikennejärjestelmän kehitykseen. On helppo yhtyä liikenne- ja viestintävaliokunnan kantaan, että ”on ensiarvoisen tärkeää, että perusväylänpitoon ja korjausvelan torjumiseen osoitetaan pidemmällä tähtäimellä tarvittavat määrärahat.”
Tiestön korjausvelan kasvu on pysäytettävä ja käännettävä laskuun. Se on investointi tulevaisuuteen, ei kuluerä, josta leikkaamalla syntyisi säästöjä.
Liikennejärjestelmän kehittämiseen kohti asetettuja tavoitteita - vähäpäästöisempää liikennettä ja elinvoimaisempaa Suomea - on panostettava. Pitkäjänteisyys ei synny vain suunnittelulla vaan näiden suunnitelmien toteutuksella.