Etelärannikon ihmiselle pohjoinen on mystinen, pimeä ja kylmä erämaa, johon kukaan järjen ihminen ei mielellään lähde. Löysin kuitenkin itseni aamu-unisena junan käytävältä odottaen junan pysähtymistä. Suuntana oli SKAL Nuorten verkoston tapaaminen Oulussa.
Junan ovien avautuessa aamuyön pakkanen hyökkäsi kimppuuni ja viimeistään Pohjanmeren jäätävä tuuli teki selväksi, että talvisessa Oulussa ei suvaita paikallaan seisoskelevia. Kaupungin kova pakkanenkaan ei estänyt liikutustani, kun hotellilla kohtasin hengenheimolaiseni ja jälleen näkemisen riemu valtasi minut. Ryhmässä heti alkanut puheensorina ja nauru teki sen viimeistään selväksi: nuorten verkosto oli saapunut kaupunkiin.
Jälleennäkemisen huuma katkesi kuitenkin äkisti, kun kuin tyhjästä ilmennyt käsky kehotti meitä nousemaan hotellin edustalle parkkeerattuihin autoihin. Kempeleen siirto- ja jätekuljetuksen pihapiiriin saavuttaessa sain lopullisen varmistuksen siitä, että olin todellakin Pohjois-Pohjanmaan sydämessä.
Lähes läpeensä vihreään sävyyn puettu pihapiiri autoineen sekä aluetta ympäröivä lakeus yhdistettynä kumpareiseen maastoon. Tosin nuo kumpareet paljastuivat tarkemmin tutkittaessa lumen alla piilossa oleviksi jätekasoiksi.
Isäntänä toimineen Matti Räisäsen sulavapuheinen esitys yrityksen toiminnasta, sekä “pohjaalaisille” tyypillinen rehvakkuus kuitenkin varastivat huomioni vallitsevasta ympäristöstä ja huomasin kiinnostuvani tämän maanisen perheyrittäjän intohimoisesta suhteesta omaan työhönsä. Saman kiinnostuksen havaitsin myös muissa seurueeni jäsenissä, joten pienyrittäjän värikäs arki aiheena selvästikin resonoi herkästi myös muissa verkoston jäsenissä.
Hotellille palattuani lakonisesti käyttäytynyt verkoston hallitus vetäytyi omaan rauhaansa hotellin kokoustiloihin, jolloin muun verkoston päivän aikana taitavasti peitelty nälkä pääsi valloilleen. Illan hämärtyessä aloitimme epämääräisen vaelluksemme Oulun pimeneville kaduille hyvän ruoan ja juoman toivossa. Samalla aukesivat myös suunpielet, kun jokainen oman tarinansa omaava nuori kuljetusyrittäjä alkoi kertoa tarinaansa. Tuo tarinointi sävytti iltaamme pikkutunneille saakka.
Yritysvierailuja, puheensorinaa ja uusia kasvoja
Aamupalalla eilisiltaan katkennut puheensorina täytti jälleen hotellin ruokalan. Paikalle oli ilmaantunut eiliseen verrattuna lisää uusia kasvoja, jotka olivat minulle entuudestaan vieraita. Aamukahvin yhteydessä alueen SKAL-aktiivit esittäytyivät, jonka jälkeen meitä kehotettiin jälleen nousemaan bussiin.
Katselin bussin ikkunasta kaupungin rannikkoa, jonka talven valkeus sai näyttämään paikoin jopa arktiselta. Sama kylmyys jatkui St1:n terminaaliin saavuttuamme, jossa keskellä aavaa merenrantamaisemaa kohosivat polttonesteiden varastoterminaalit. Kuljetusyrittäjistä koostunut köörimme silmäili noita suuria terässäiliöitä pohtien millaisen rahamäärän tuo nestemäinen arvotavara pitäisi sisällään. Terminaalin henkilökunnan kuiskutellessa lipeviä myyntipuheita korviimme, tutustuimme heidän purkitettuihin polttonesteisiinsä. Lähempi tarkastelu tosin paljasti terminaalihenkilökunnan leikkimielisen vedätyksen, kun osa aineista ilmeni päivittäistavarakaupan mehutiivisteiksi. Valitettavan moni “ammattikuljettaja” lankesi kuitenkin ansaan, joka hieman hiljensi puheensorinaa bussiin palattuamme.
Ennen päivämme päättävää illallista löysin itseni jälleen verkoston johtoryhmän pelilaudalta rastitehtävien muodossa. Eipä aikaakaan, kun jalkauduimme Oulun kaupungille etsimään meille nimettyjä toimeksiantoja. Yleisen ryhmähengen mukaisesti väittelimme kuljettavasta reitistä, moitimme toistemme ehdotuksia ja kiersimme sääntöjä aina kuin se oli käytännössä mahdollista. Muissa asiayhteyksissä kyseinen toiminta saatettaisiin nähdä negatiivisena piirteenä, mutta kuljetusalalla täysipäiväinen työskentely vaatii luovuutta ja omapäisyyttä, joten todellisuudessa ryhmähenkemme muokkautui ensiluokkaiseksi.
Matkamme päättävässä iltagaalassa samppanjan kuohuessa ja puheensorinan täyttäessä hotellin juhlatilan loputkin tuntemattomat hahmot alkoivat kadota ja heidän tilalleen astui toinen toistaan mielenkiintoisia tuttavuuksia. Ilta kääntyi pian yöksi ja paikka vaihtui hotellista Oulun yöelämään seurueemme viettäessä aikaa yhdessä.
Yön aktiviteettien kääntyessä aamuksi palelin jälleen aamun tunteina Oulun juna-asemalla taas yhtä kokemusta rikkaampana. Minua kuitenkin lämmitti ajatus uusista tuttavuuksista, joita olin tällä matkalla kohdannut ja lupaus yhteisistä tapaamisista, joita verkostolla olisi vielä edessä.
Tervetuloa SKAL Nuorten verkostoon!
Verkostossa pääset oman tutustumaan kuljetusyrittäjiin ja alan toimijoihin. Saat vertaistukea, pääset vaikuttamaan järjestön toimintaan ja saat kenties uusia ideoita omaan toimintaasi.
Ilmoittautuminen on jatkuva.
Tutustu tarkemmin osoitteessa skal.fi/skalnuoret tai kysy lisää Merviltä:
Mervi Saukkoriipi, +358 9 4789 9322, mervi.saukkoriipi@skal.fi