Liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitystä tehtäessä on väyliin varattava riittävä rahoitus ja siitä on myös pidettävä kiinni myös julkisen talouden suunnitelmassa ja talousarvioissa. Rahoituksen painopistettä on siirrettävä rautateiltä tiestölle sekä ylläpidossa että kehittämisessä. SKAL esittää, että tiestölle on osoitettava vähintään 55 prosentin osuus.
Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman päivittäminen on aloitettu heti hallituskauden alussa. Valtioneuvosto on hyväksynyt suunnitelman päivitystä tukevan parlamentaarisen työryhmän asettamisen 19.10.2023. Suunnitelma pyritään valmistelemaan siten, että siitä on mahdollista tehdä päätös vuoden 2024 loppuun mennessä. Tämä on tärkeää, jotta päivittämiseen on riittävästi aikaa ja päivitettyä suunnitelmaa voidaan alkaa toteuttamaan.
Suunnitelmassa on esitetty arvioitu rahoitus väylien ylläpitoon ja kehittämiseen. Vaikka arvioitu rahoitus on ollut suunnitelman alkuvuosille alhaisempi kuin myöhemmille vuosille, on julkisen talouden suunnitelmassa jääty näistäkin rahoitussuunnitelmista.
- Nyt päivitettävän liikennejärjestelmäsuunnitelman osalta on pidettävä kiinni suunnitelman mukaisesta rahoituksesta myös jatkossa. Suunnitelman tavoitteita ei voida toteuttaa, jos leikataan suunnitellusta rahoituksesta, sanoo SKALin edunvalvontajohtaja Ari Herrala.
- Valtion budjettiesitys vuodelle 2024 näyttäisi nostavan väylien rahoitusta, mikä on hyvä asia. Huonoa on kuitenkin se, että arvio varsinaisen budjettirahoituksen osalta väylille alkaa laskea vuodesta 2025 eteenpäin. Liikennejärjestelmäsuunnitelmassa on varattava riittävä rahoitus tiestölle ja siitä on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa, hän jatkaa.
Yllä olevassa kuvassa Väylävirastolta saatu tieto väylien rahoituksesta lokakuun 2023 lopun tiedoilla.
Tiet ja rautatiet - ja niiden välisen rahoituksen suhde
Voimassa olevassa valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa rahoituksen painopiste on rataverkossa. Kehittämisrahasta 45 prosenttia kohdistuu tieverkolle ja 51 prosenttia raiteille.
- Tällainen rahanjako ei ole perusteltua elinkeinoelämän ja tavaraliikenteen tarpeiden kannalta, vaan painopistettä on selkeästi muutettava tiestön suuntaan, sanoo Herrala.
- Maanteiden tavaraliikenne on kiistatta keskeisin kuljetusmuotomme tavaravirroille. Rautateiden osuus EU-vertailussa on jo korkealla tasolla, eikä sen lisääminen ole järkevää ohuiden tavaravirtojen vuoksi. Tämä tavaravirtojen jakauma tulee ottaa huomioon tiestöä painottaen, kun kohdistetaan varoja väylien kunnossapitoon ja investointeihin.
Kuva: Kuljetusmuotojen osuus kotimaan kuljetussuoritteesta, Lähde: Traficom
Uusille taukopaikoille on tarvetta
Raskaan liikenteen taukopaikkojen puute on jatkunut pitkään ja liikenteen lisääntyessä tilanne on huonontunut. Puutetta on sekä taukopaikkojen määrässä että alueilta saatavissa palveluissa ja niiden aukioloajoissa.
- HCT-kaluston myötä haasteita taukopaikoille on tullut lisää. Haasteet ovat suurimmat pääkaupunkiseudulla, mutta tarvetta uusille taukopaikoille on myös muilla suurilla kaupunkiseuduilla, Herrala sanoo.
Taukopaikkojen suhteen on tärkeää varmistaa, että kotimaisella ja kansainvälisellä tavaraliikenteellä on toimivat olosuhteet koko maassa. Suomi on sitoutunut kehittämään TEN-T-verkkoja, jotka tukevat liikennettä, liikkumista ja liiketoimintaa. Raskaan liikenteen taukopaikat ovat osa TEN-T-tieverkkoa.
SKALin Herrala korostaa, että tavaraliikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkko on huomioitava liikennejärjestelmän kehittämisessä ja maankäytön suunnittelussa kaavoituksesta alkaen.
- Suomen tulee varmistaa, että tavaraliikenteen uusiutuviin käyttövoimiin siirtymistä edellyttävä energian jakeluinfra toteutetaan. Erityisen tärkeässä roolissa ovat tavaraliikenteen keskeiset kuljetusväylät. Synergiaedut taukopaikkaverkoston ja uusien käyttövoimien jakeluinfran yhdistämisessä tulee huomioida myös jatkossa.
Talvihoito huomioitava vahvemmin Liikenne 12 -suunnitelmassa
Herrala kertoo, että viime vuonna SKALiin raportoitiin normaalia enemmän siitä, että tiestön talvihoidon toimenpiteet ovat epäonnistuneet. Kuljetusyrittäjät kertoivat tilanteista, joissa laatutaso tien päällä ei ole vastannut sitä, mitä tien merkitys tai sen laatuluokitus edellyttäisi.
Hänen mukaansa talvihoito on huomioitava vahvemmin Liikenne 12 -suunnitelmassa. Puutteellinen talvihoito on aiheuttanut ongelmia muun muassa siihen, että kuljetuksia jäi toimittamatta perille. Liukkauden takia tapahtui myös onnettomuuksia.
SKAL selvitti Kuljetusbarometrissaan 1/2023 yrittäjien näkemyksiä tiestön talvikunnossapidosta. Peräti 641 vastanneen yrittäjän näkemys oli selvä: peräti 54 prosenttia on sitä mieltä, että talvihoito ei ole pääteilläkään riittävän hyvällä tasolla.
Barometri selvitti muutostekijöitä, jotka vaikuttavat seuraavien 5-10 vuoden aikana kuljetusyritysten tulevaisuuteen – hyvässä tai pahassa. Vastaaja sai valita viisi merkittävintä muutostekijää ja seuraavat muutostekijät nousivat:
Tiestön kunnossapito on päästövähennyskeino
Voimassa olevassa Liikenne 12 -suunnitelmassa päästövähennystavoitteiden osalta on keskitytty lähinnä energiatehokkuuteen, joka on itsessään tärkeä asia. Silti erityisesti väyliin keskittyvässä liikennejärjestelmäsuunnitelmassa tulee huomioida tiestön kunto ja hyödyntää se merkittävänä päästövähennyskeinona.
- Tiestön kunnon vaikutuksille tulee asettaa selkeät päästövähennystavoitteet ja suunnitelmassa tulee osoittaa resurssit näiden tavoitteiden saavuttamiseen, sanoo Herrala.
Hän korostaa, että tienpintojen paremmalla kunnolla sekä oikea-aikaisella talvikunnossapidolla on arvioitu voitavan alentaa maantieliikenteessä syntyviä hiilidioksidipäästöjä: henkilöautoilla 2 prosentilla, pakettiautoilla 2,5 prosentilla ja kuorma- ja linja-autoilla 5 prosentilla.
- Tasaisempi tien pinta ja talvikunnossapidon parantaminen edellyttävät merkittävää lisäystä tien kunnossapidon rahoitukseen. Samalla parannetaan liikenneturvallisuutta ja vähennetään ajoneuvojen huolto- ja polttoainekustannuksia merkittävästi, Herrala päättää.
Mikä on liikennejärjestelmäsuunnitelma?
Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma (Liikenne 12) on kokonaisvaltainen strateginen suunnitelma liikennejärjestelmän kehittämisestä pitkällä aikavälillä. Se kattaa koko Suomen, matkustaja- sekä tavaraliikenteen, kaikki väylämuodot sekä infran, liikenteen palvelut sekä tiedon. Suunnitelman laatiminen ja rakenne perustuvat liikennejärjestelmästä ja maanteistä annettuun lakiin.
Suunnitelma sisältää kuvauksen liikennejärjestelmän nykytilasta ja toimintaympäristön muutoksista, vision liikennejärjestelmän kehittämisestä, valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteet sekä toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi suunnitelmaan sisältyy valtion rahoitusohjelma ja vaikutusarviointi.
Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelusta ja sen hyväksyy valtioneuvosto.
Kunkin hallituskauden alussa liikennejärjestelmäsuunnitelma tarkistetaan ja sovitetaan yhteen julkisen talouden suunnitelman kanssa sekä tarvittaessa tarkistetaan julkisen talouden suunnitelman muuttuessa.
Liikenne- ja viestintäministeriön on varmistettava valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman yhteensovittaminen muihin valtakunnallisiin. Suunnitelmasta tehdään valtioneuvoston päätös ja se viedään eduskunnan käsiteltäväksi selontekona.